Lainakuusi ja arvonta!

Pikkujoulun täyteinen viikonloppu lähestyy "uhkaavasti" eikä joulu tunnu joululta ilman kuusta....ei edes pikkujoulu. Siskon perheeltä saatiin lainaksi suloinen valkoinen kuusi.Mies on ehdottomasti sitä mieltä,että jouluhulluus on liian hullua, jos kuusi jää olemaan vielä tässä vaiheessa:) Siispä kuusi lähtee muutaman päivän päästä takaisin siskon varastoon. Edelleenkin olen oikean kuusen kannalla. On vain joka vuotinen jännitys, että mistä sellainen löytyy, kun omaa metsää ei ole.

Kuusessa kurkistaa neljä pientä tonttulakkia. Ne on siskoni tekosia. Munanlämmittimiä nimeltään:)

Eilen leivottiin pipareita. Niitä oli aika paljon ja nyt niitä on enää aika vähän:) Rouske vain kuuluu, kun lapset napostelevat pipareita mennessä ja tullessa ja ompa omaan suuhunkin muutama hujahtanut. Olen tehnyt samalla ohjeellani piparit jo monta monituista vuotta ja ne on niin parhaita. Ihanan ohuita ja mureita. Ei missään nimessä kovia tai pehmosia:) Ensiviikolla meille tulee erityisiä vieraita, kun nuorimman tytön hoitoporukka tulee pistäytymään retkellä. Tarkoitus on vähän koristella pipareita ja syödä ne sitten mehun kanssa samaan syssyyn:) Täytyy vaan tehdä uusi satsi taikinaa.

Ajattelin pitää jouluisen arvonnan. Arvonta-aika alkaa nyt ja jatkuu 5.12 saakka.
Niimpä voitto ehtii vielä hyvin joulua sulostuttamaan:)
Jotakin itsetehtyä ja jotakin ostettua laitan pakettiin.
ONNEA OSALLISTUJILLE!!

Namuset

Tänään olen tehnyt toistamiseen nekkuja. Tämä satsi oli edellistä parempi... vieläköhän kolmannella kerralla maku paranisi?!:) Osa nekuista menikin jo parempiin suihin ja osan ehdin koristella odottamaan jouluisempia päiviä. Koristeena kakkupapereita, vanhoista joulukorteista leikattuja kuvia, narua, koristeporoja ja ääriviivatarroja.

"Sekametelisoppaa" eli sekahedelmäkiisseliä meillä tehdään pitkin vuotta aina harvakseltaan. Aina se maistuu hyvältä, mutta ehkä näin joulun lähestyessä sen maussa on aavistuksen verran enemmän taikaa;) Kermavaahto on aivan pakollinen
kiisselin pinnalla:)

Kortteja narussa.

Joulua ikkunalaudalla.
Punaiset purkit kivoja löytöjä tokmannilta.
Samanlaisia on myös harmaana ja porokuviolla.

Vintae-joulukortit ovat päässeet ovenpieleen koristeeksi.
Kyllä vanhat kortit olivatkin hieman muuta, kuin nykyiset
glitterein varustellut.

Valkoiset kävyt

Portaikon jouluasua

Yläkerran portaat saivat tänään joulua ylleen.
Havuköynnöstä, sydämiä, siipiä ja pienen pienet jouluvalot.
Kynttilät näyttävät purkeissä suloisilta.

Ehkä maailman kaunein joululautanen.
Heti tuli sellainen tunnelma lautasesta, että pähkinöillehän se on tarkoitettu.
Voihan se olla justiinsa tarkoitettu vaikka mille:) Suklaalle, pipareille...
Mun mielestäni tonttutyttö syöttää lintua pähkinöillä.
Mieleen nousi eräs hyvin tuttu laulu.
Minä en ole koskaan siitä pitänyt, mutta hyvin moni muu pitää sitä suosikki joululaulunaan.
Eli varpunen jouluaamuna.


Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton.
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua,
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

joulu tulla jolkottaa

Muutama kuvallinen raotus kirjaan, joka tänään saapui minulle postissa.
Ihania tunnelmallisia kuvia ja simppeleitä ohjeita kaikenmoiseen jouluiseen sisusteluun yms..
Suosittelen <3>

Pulska Pukki lähti matkaan kauppareissulla:)

Tänään tein satsin nekkuja:) Herkkua!

Näitä valmistan lisää vielä myöhemmin.

Tonttu

1.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
2.
Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun,
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
3.
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi,
ei tää pulma on vasta"-
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimeen ja työhön
lähtee puuhiinsa yöhön.
4.
Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin-
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi
torkkuen vasten seinää;
haassa se puree heinää.

5.
Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko,
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmaanuttu
Vahdille kyllä tuttu.

6.
Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri;
hälle se riemu on suuri.
7.
Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks'-mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
8.
Latoon parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa;
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
9.
Silloin se aina sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.
10.
Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
11.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.