Piparkakkutalo

Hehkutin edellisessä postauksessa, että pääsen miehen kanssa kahdestaan pitkästä aikaa jonnekin. No kuten arvata saattaa niin ei ne suunnitelmat mene useinkaan niin kuin pitäisi:)
Mukaan lähikaupunkiin lähti myös meidän nuorimmainen, joka ei sitten millään halunnut hoitoon mennä. Sellainen sopivan rassukka ilme ja väpättävä leuka saa usein äidin sydämen heltymään. Niimpä eilen etsiskeltiin lahjojen lisäksi välillä myös tyttöä kauppojen hulinasta.
se siitä reissusta... ja TAAS minä päätin, että viimeisen kerran tyttö pääsi kauppareissulle mukaan:)

Tänään nuorin onkin sitten ollut kuumeessa ja nuhassa. Nukahti yöunilleenkin niin nopeasti, että minä sain paistaa ja koristella piparkakkutalon ihan yksin. Taloa kasatessa oli mukava katsella joulun todellisesta sanomasta kertovaa DvD:tä "matkalla Beetlehemiin". Mietin jo, että teen tänä vuonna talon tallin tyyliseksi, mutta päädyin sitten tekemään sen tänään piirtämillä kaavoillani. Ihan kivahan tuosta tuli. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin talo on huomenissa jo lähempänä "purkutuomiota".

Nyt toivottelen mukavaa alkavaa viikkoa! Ollaankin jo niin pitkällä joulukuuta, että ensi viikolla kaikki odotus onkin jo ohi. Siinä on jotakin hyvin haikeaa. Minä en joulusta malttaisi luopua vielä pitkään aikaan. Eräs laulu kertoo kuitenkin tähän tapaan.

"Voit joulun elää joka päivä vaan,
ja parhaan vuotes tulet tuntemaan,
jos vain Joulun Lapsi saa sydämessäs asustaa,
niin silloin joulu luonas aina on."

Tähän minä uskon ja se onkin hyvin lohduttavaa. Joulu asuu sydämessä<3