24. joulukuuta

Aatto alkaa olemaan nyt tässä.

Se meni niin nopeasti ohitse.

Vähän on haikea olo, koska olen niin jouluihminen kuin vain voi olla....

ja tänä jouluna en jaksanutkaan oikein mitään.

En jaksanut leipoa, koristaa tai edes nauttia niin paljon,

kuin olisin halunnut.

Onneksi se joulun tarkoitus on sydämessä,

vaikkei mitään jaksaisikaan.

" voit joulun elää joka päivä vaan

ja parhaat vuotes tulet tuntemaan.

Jos vain joulun herra saa, sydämessäs asustaa

niin silloin joulu luonas aina on."

Palatakseni aaton tunnelmiin.

Aamulla meillä ei syöty perinteistä riisipuuroa.

Piti kyllä syödä, mutta poltin puuron pohjaan.....

Voitteko kuvitella!!!!

Kahdentoista kieppeillä lähdimme siskoni luokse, jossa

saunoimme, söimme ja vietimme illan.

Kuvat ovat siskoni kauniista kodista.

Pukki ei käynyt vaan toi lahjat vaivihkaa eteiseen, josta

lapset ne löysi. Lahjojen mukana oli kirje, jossa pukki pahoitteli ettei lumen puutteen vuoksi

löytänyt poroille sopivaa laskeutumispaikkaa pidemmäksi aikaa:)

Minä en ymmärrä miten joka vuosi ollaan kaikki oltu niin kilttejä??!

Lapset saivat sitä mitä olivat toivoneet.... ei toki kaikkia

toiveita täytetty, mutta onneksi kaikkea toivomaansa eivät

lapset edes muistaneet:) Nuorin on ollut onnensa kukkuloilla

saadessaan kauko-ohjattavan auton:) Antenni on jo katki, mutta

hyvin se kulkee edelleen ja tekee kolhuja meidän jo kolhuisiin huonekaluihin.

Koirat ajavat autoa takaa ja men on ollut illan,

kuin villissälännessä.

Toki paljon muutakin lahjaa tuli ja kaikkea on illan mittaan testattu:)

Vanhemmat neidit ovat jo niin neitejä, että ainuttakaan

lelua ei heidän toivelistoiltaan löytynyt.

Lahjakortit vaateliikkeeseen, hajuvedet, taiteilijan tarvikkeet ja vaatteet

olivat listan kärjessä ja niitä myös tuli.

Me aikuiset saimme kaikkea tarpeellista astioista vaatteisiin. 

Omia lahjoja tulee näkymään kuvissani myöhemmin.

Päivä oli oikein mukava ja metelirikas mitä nyt voi kuuden lapsen

kanssa olettaakin. Ruokaa oli riittävästi ja maha tuli kyllä niin pinkeäksi, että

paukkuu. Minä tosin voin taas "vähän" pahoin...

se vaan nyt on niin ettei normaalisti maailman herkullisinkaan tunnu

niin hyvältä kuin voisi. Ensi jouluna sitten.....

Huomenna minä palaan taas kolmen vapaan jälkeen töihin.

Mies ja lapset viettävät ensi viikon lomaa...

minun vapaani on sitten vasta uutena vuotena.



Tämän kauniin tuikkuenkelin oli ostanut kaksi vanhinta tyttöä minulle.

Hyvin he tietävät mikä äidin makuun on.

Alla olevaan tarjottimeen kuuluu verkkokupu.

Se on paikallisesta sisustusliikkeestä... miehelle ennen joulua vähän vihjaisin;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Minä lähden nukkumatin matkaan, että jaksan taas olla

töissä apuna ja oppaana muistamattomille vanhuksille.

He taitavat elää jo juhannusta huomenna:)

Mukavaa joulun jatkoa!