Sivut

lauantai 24. joulukuuta 2011

24. joulukuuta



Aatto alkaa olemaan nyt tässä.
Se meni niin nopeasti ohitse.
Vähän on haikea olo, koska olen niin jouluihminen kuin vain voi olla....
ja tänä jouluna en jaksanutkaan oikein mitään.
En jaksanut leipoa, koristaa tai edes nauttia niin paljon,
kuin olisin halunnut.
Onneksi se joulun tarkoitus on sydämessä,
vaikkei mitään jaksaisikaan.

" voit joulun elää joka päivä vaan
ja parhaat vuotes tulet tuntemaan.
Jos vain joulun herra saa, sydämessäs asustaa
niin silloin joulu luonas aina on."


Palatakseni aaton tunnelmiin.
Aamulla meillä ei syöty perinteistä riisipuuroa.
Piti kyllä syödä, mutta poltin puuron pohjaan.....
Voitteko kuvitella!!!!
Kahdentoista kieppeillä lähdimme siskoni luokse, jossa
saunoimme, söimme ja vietimme illan.
Kuvat ovat siskoni kauniista kodista.
Pukki ei käynyt vaan toi lahjat vaivihkaa eteiseen, josta
lapset ne löysi. Lahjojen mukana oli kirje, jossa pukki pahoitteli ettei lumen puutteen vuoksi
löytänyt poroille sopivaa laskeutumispaikkaa pidemmäksi aikaa:)






Minä en ymmärrä miten joka vuosi ollaan kaikki oltu niin kilttejä??!
Lapset saivat sitä mitä olivat toivoneet.... ei toki kaikkia
toiveita täytetty, mutta onneksi kaikkea toivomaansa eivät
lapset edes muistaneet:) Nuorin on ollut onnensa kukkuloilla
saadessaan kauko-ohjattavan auton:) Antenni on jo katki, mutta
hyvin se kulkee edelleen ja tekee kolhuja meidän jo kolhuisiin huonekaluihin.
Koirat ajavat autoa takaa ja men on ollut illan,
kuin villissälännessä.
Toki paljon muutakin lahjaa tuli ja kaikkea on illan mittaan testattu:)

Vanhemmat neidit ovat jo niin neitejä, että ainuttakaan
lelua ei heidän toivelistoiltaan löytynyt.
Lahjakortit vaateliikkeeseen, hajuvedet, taiteilijan tarvikkeet ja vaatteet
olivat listan kärjessä ja niitä myös tuli.

Me aikuiset saimme kaikkea tarpeellista astioista vaatteisiin. 
Omia lahjoja tulee näkymään kuvissani myöhemmin.






Päivä oli oikein mukava ja metelirikas mitä nyt voi kuuden lapsen
kanssa olettaakin. Ruokaa oli riittävästi ja maha tuli kyllä niin pinkeäksi, että
paukkuu. Minä tosin voin taas "vähän" pahoin...
se vaan nyt on niin ettei normaalisti maailman herkullisinkaan tunnu
niin hyvältä kuin voisi. Ensi jouluna sitten.....

Huomenna minä palaan taas kolmen vapaan jälkeen töihin.
Mies ja lapset viettävät ensi viikon lomaa...
minun vapaani on sitten vasta uutena vuotena.






Tämän kauniin tuikkuenkelin oli ostanut kaksi vanhinta tyttöä minulle.
Hyvin he tietävät mikä äidin makuun on.
Alla olevaan tarjottimeen kuuluu verkkokupu.
Se on paikallisesta sisustusliikkeestä... miehelle ennen joulua vähän vihjaisin;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Minä lähden nukkumatin matkaan, että jaksan taas olla
töissä apuna ja oppaana muistamattomille vanhuksille.
He taitavat elää jo juhannusta huomenna:)

Mukavaa joulun jatkoa!



2 kommenttia:

  1. Tunnelmallisia kuvia, kuten blogissasi aina.

    Oikein ihanaa joulupäivää sinne, ja toivottavasti pahoin vointikin jo pikkuhiljaa alkaisi helpottaa.

    Kaunista tosiaan on kauniin sisaresikin luona, aivan kuten teilläkin.


    Venla

    VastaaPoista
  2. Voimia sinne odotukseen:) Iloa päiviisi.

    VastaaPoista